Samuli Voutila Rehellisesti isänmaallinen

Ajatuksia vuodesta 2017

Näin vuoden viimeisenä päivänä on hyvä puida kulunutta vuotta. Paljon tapahtumia ja kokemuksia on sen aikana kertynyt. Niin hyviä kuin huonoja.

Kulunut vuosi Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajana on ollut elämäni mielenkiintoisin. Päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka joskus onkin tuntunut, että elämässä olisi voinut päästä helpommalla. Enkä nyt tarkoita järjestö itsessään, vaan sitä, että politiikka vaatii paksua nahkaa ja kykyä ymmärtää, että ihmiset toimivat hyvinkin erikoisesti politiikassa. Tämän opetti erityisesti kesän eduskuntaryhmän hajoaminen. Välillä edelleenkin mietin, mikä saa ihmiset hylkäämään ystävänsä? Kenties osa ystävyyssuhteista politiikassa eivät ole verrattavissa normaaliin ystävyyssuhteisiin.

Henkilökohtaisella tasolla erityisesti jäi mieleeni kuntavaalit keväällä. Vedimme yhdessä ystäväni (ei pelkästään poliittisen sellaisen) Juha Karjalaisen kanssa onnistuneen kuntavaalikiertueen, ja tulin valituksi kaupunginvaltuustoon. Mahdollisuus vaikuttaa rakastamansa kaupungin asioihin on edelleen asia, joka saa mieleni nöyräksi. Jokainen toki voi olla montaa mieltä kuinka paljon oikeasti asioihin voi vaikuttaa, mutta ikuisena optimistina näen asiat aina lähtökohtaisesti mahdollisuuksina. Haluan myös tässä yhteydessä kiittää Kuopion tukitiimiäni, joka auttoi minua omasta tahdostaan, vapaa-ajallaan, saavuttamaan tavoitteeni. Olette todellisia ystäviä.

Vuosi Perussuomalaisten Nuorten kipparina on ollut kunnia-asia. Enpä olisi uskonut parikymppisenä, että saan tehdä joskus työkseni asiaa, jota rakastan. Kun on koko aikuisikänsä kasvanut ja ollut osa suurempaa kokonaisuutta, oppii ymmärtämään sen arvon. Onnistumisia ja epäonnistumisia on matkalle mahtunut, mutta sitähän elämä on. Mikäli olisimme täydellisiä, emme olisi ihmisiä. Olisimme jumalia. Sitä en halua olla.

Haluan erityisesti kiittää muutamia ihmisiä tältä vuodelta. Ensiksi omaa perhettäni, joka on tukenut läpi vuoden. Kaikesta emme ole aina samaa mieltä, mutta kuten vanha suomalainen sanonta toteaa: “Veri on vettä sakeampaa”. Perheeni onkin minulle maailman tärkein asia.

Perheeni lisäksi haluan kiittää erityisesti nyt pois jäävää pääsihteeriämme Tony Leppäkoskea. Ilman tukeasi ja järjestön hallintoasioiden hoitamista, olisi oma työni ollut huomattavasti hankalampaa. Teit miehen työn järjestössä. Perintösi tulee elämään vahvana myös tulevina vuosina.

Olen saanut myös etuoikeuden tavata erilaisia ihmisiä aina tasavallan presidentistä tavallisiin suomalaisiin. Kun kiertää pitkin maita ja mantuja, oppii rakastamaan tätä maata ja kansaa entistä enemmän. Ihmiset ovat politiikan sisältö ja tarkoitus. Heidän luottamuksella ja erityisesti heitä varten politiikkaa tehdään. Tämän kun pitää mielessään, on helppo toimia kuten toimii. Vuodet vierii ja miespolvet voivat vauhtia, mutta politiikan tarkoitus ei.

Kansainvälisesti myös vuosi on mielenkiintoinen. Olen saanut työni puolesta tavata poliitikkoja ympäri Eurooppaa sekä sen ulkopuolelta. Uskon, että näistä kontakteista ja suhteista on hyötyä myös Suomella ja suomalaisille tulevaisuudessa. Hyvät henkilösuhteet tulevaisuuden päättäjiin muualla maailmassa, tekee Suomen asioiden ajamisen myös helpommaksi. Lisäksi lukuisat ystävyyssuhteet, jotka toivottavasti kantavat läpi elämän, antavat erityisen lisämausteen tälle työlle.

Odotan vuotta 2018 innolla. Meillä on loistava tiimi valittu luotsaamaan Perussuomalaisia Nuoria. Työ valtuustossa, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti jatkuu entistäkin tarmokkaammin. Vuodessa oppii, ja uskallan väittää, että tulevana vuotena tapahtuu vielä ja paljon. Moottori on nyt sisäänajettu ja todettu toimivaksi. Ensi vuonna otetaan siitä kaikki irti.

 

Hyvää uutta vuotta 2018 toivottaen,

 

Samuli Voutila

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

"...kykyä ymmärtää, että ihmiset toimivat hyvinkin erikoisesti politiikassa."

Jos ei ole ollut mukana, ei ole mitään käsitystä ihmisten raadollisuudesta. Valtapeli näyttää toisinaan menevän järjettömyyksiin. Ihmiset ovat huonoja neuvottelemaan ja hakemaan yhteisiä ratkaisuja. Se tapahtuu vasta pakon edessä. Se joka kokee olevansa vahvemmalla yrittää pelata toiset pois laudalta. Jotkut haluavat mielummin hävitä kaiken.

Puolueen sisäisessä politiikassa korostuu etenkin se, että vain tasaväkiset neuvottelevat ja silloin kun se on välttämätön pakko.

Toisaalta kähisevät ne ihmiset myös taloyhtiöiden hallituksissakin ja yhtiökokouksissa.

Toimituksen poiminnat