*

Samuli Voutila Rehellisesti isänmaallinen

Välittämistä ei voi ulkoistaa

Savon Sanomat uutisoi tänään (31.7.2016), että vammaisilla ei mene Suomessa hyvin. Vammaisille syrjintä on jutun mukaan jokapäiväistä ja esimerkiksi erilaisista liikuntarajoitteista kärsivät eivät pääse kulkemaan kaikkialle. Varmasti totta ja hyvin valitettavaa, mikäli vammaiset kokevat syrjintää päivittäin. Tämä pitää ehdottomasti tuomita.

Vammaisten kohtelusta on puhuttu paljon ja olen siitä itsekin takavuosina kirjoittanut. Valitettavasti sääntö-Suomessa ei näköjään osata ratkaista ongelmia muuten kuin säätämällä lakeja tai säädöksiä. Kun asia on laissa, niin suomalainen virkamies näkee ongelman ratkaistuksi – vaikka todellisuus olisi jotain ihan muuta.

Kun puhutaan vammaisten kohtelusta ja kohtaamisesta, lähtee se meistä ihmisistä, ei laista. Me ”tavalliset ihmiset”, jotka usein myös pitävät huolta vammaisista, olemme myös velvollisia kohtaamaan toisen ihmisen ihmisenä. On lähinnä surullista, jos emme tätä kykene tekemään muuta kuin säätämällä lakeja. Uskallan kyllä silti väittää, että enemmistö suomalaisista kohtelee ihmisiä hyvin, oli hän vammainen tai ei. Moukkia tässä maailmassa valitettavasti riittää aina – oli lait mitä tahansa.

Tiedän toki, että tarvitaan myös lakeja sekä säädöksiä. Ongelmana lähinnä on kehitys, jossa olemme ulkoistaneet asiat muille. Usein ajatellaan, että ”kyllä valtio hoitaa”, vaikka voisimme itse hoitaa asian tässä ja nyt. Eikä tämä tarkoita sitä, että jokaisen pitää tehdä vapaaehtoistyötä tai muuta vastaavaa, vaan se, miten itse voimme kohdata asiat.

Suomi on hyvä ja puolustamisen arvoinen maa. Uskon, että me suomalaiset olemme hyviä ihmisiä. Kyllä me osaamme pitää myös vammaisten puolta ja auttaa kaveria. Itse poliitikkona sekä kristittynä uskon, että osaamme auttaa muita ihmisiä ilman lakeja ja säädöksiä, koska välittämistä ei voi ulkoistaa.  Eikö niin?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Esteettömyysperiaate ja erilaisuuden ymmärtäminen ovat varsin hyvät peruspilarit joilla liikennöidä. Harmillisen usein vaan se erilaisuuden ymmärtäminen rajautuu saman viiteryhmän sisälle puheeksi erilaisuuden sietämisestä, mutta esim. näkö-, puhe- tai kuulovammaisen saapuessa paikalle, ei osatakaan suhtautua kovin luontevasti.

Kehitysvammaisiin ja liikuntarajoitteisiin nähdäkseni suhtaudutaan melko normaalisti, sillä heihin on mahdollista törmätä melko usein ainakin kaupungin keskustassa liikkuessa. Puhe- tai kuulovamma taas ei yleensä erotu ulospäin ja näkövammakin vain osittain, aurinkolasikeleillä ei keppiä huomaamattomalle mitenkään. Usein tällaisen "näkymättömän" rajoittuneisuuden läsnäolo koetaan hyvinkin ahdistavana, sillä sen unohtaa niin helposti ja riski noloille tilanteille on melkoinen. Hieman kuin kyseessä olisi mielenterveysongelmasta kärsivä, vaikka heissäkään ei ole ainakaan oman kokemukseni pohjalta yleensä mitään varomista. Suurimmalla osalla näitä kantavista on kuitenkin enemmän huumorintajua kuin ehkä vallitsevan tilan syntyyn johtaneista syistä voisi kuvitella, ne kun ovat monesti todella epäreilulta tuntuvia sattumia.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Ongelma taitaa olla enimmäkseen tiettämättömyydestä. Tarvittaisiin lakien lisäksi tiedottamista. Vammaisjärjestöjän kannattaisi levittää informaatiotta vammoista ja muutoinkin tarvitaan valistusta.

Käyttäjän milkoaikio kuva
Milko Aikio

Hyvä teksti. Jokainen voi jonkin verran kantaa huolta lähimmäisistään, omien kykyjensä puitteissa. Kaikkea ei voi sysätä "valtion" hoidettavaksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset