*

Samuli Voutila Rehellisesti isänmaallinen

Täällä Pohjantähden alla

Jokainen suomalainen tuntee otsikossa esiintyvän kappaleen. Se on koskettanut ja puhututtanut suomalaisia jo vuosikymmenien ajan. Samoin tekee myös Arman Alizadin sarja ”Pohjantähden alla”, joka käsittelee erilaisia yhteiskunnan epäkohtia ja ihmisiä, jotka elävät sen ulkopuolella – suosittelen sarjaa jokaiselle!

Itse olen seurannut sarjaa hyvin tiiviisti ja pakko myöntää, että se on monilta osin avannut silmiäni ja karistanut myös turhia ennakkoluuloja, joita olen itselleni tietoisesti tai tietämättäni rakentanut. Erityisesti jakso päihderiippuvaisista puhutteli – olen nähnyt mitä huumeet ja viina voi tehdä ihmiselle. Ja uskokaa, se ei ole kaunista katseltavaa. Silti monella päihderiippuvaisilla on taustaa, jota ”tavallinen tallaaja” ei voi ymmärtää tai kokea kuin pahimmissa painajaisissaan. Elämä ei ole mustavalkoista.

Sarja on myös yhteiskunnallisesti merkittävä. Vaikka Suomi on kaikilla mittareilla hyvä paikka elää ja asua, jää meillä valtava joukko ihmisiä sen hyvinvoinnin ulkopuolelle. Toki osa ihmistä tekee tietoisesti valinnan, (kuten järjestäytynyt rikollisuus) mutta valtaosalle ei Pohjantähti ole paistanut yhtä kirkkaasti. Ja jo pelkästään inhimillisen tragedian vuoksi sekä yhteiskunnalle syntyvän hintalapun vuoksi, pitää näitä ihmisiä auttaa. Siksi kannustan jokaista politiikassa toimivaa katsomaan, miten erilaiset päätökset heijastuvat eri ihmisiin.

Toisaalta näen ettei apua voida ulkoistaa. Avun tulee lähteä meistä jokaisesta - miten kohtaamme kanssakulkijat jokapäiväisessä elämässämme, avaamme oven tai autamme vanhusta ruokakassin kannossa. En halua enkä usko että ihmisistä välittäminen on vain yhteiskunnan tehtävä. Vai olemmeko muuttuneet niin kylmiksi, että voimme ulkoistaa välittämisen? Toivon että emme. Toki maksamme veroja sen vuoksi, että jos/kun elämässä ei mene hyvin, on meillä edes jonkinlainen turvaverkko mihin pudota. Siihen tarvitaan yhteiskuntaa.

Omassa kotikaupungissa Kuopiossa tilastollinen asunnottomuus saatiin poistettua vuonna 2013. Se on oiva esimerkki siitä, kun on tahtoa, syntyy myös tulosta. Jos mietimme vanhustenhoitoa, päihderiippuvuutta tai vaikka lasten hoitopaikkoja, ovat ne arvokysymyksiä. Ja arvot lähtevät ihmisistä – ei järjestelmistä.

Vaikka moni poliitikko -minä itseni mukaan lukien- ei pidäkään melua ns. "pehmeistä arvoista", toivon ja kannustan kaikkia miettimään näitä asioita. Sitä helposti unohtaa että kansamme kulkee joukko immeisiä, joilla ei ole asiat niin hyvin kuin valtaosalla meistä. Ja jos politiikan tarkoituksena ei ole tehdä Suomesta parempaa paikka olla ja elää, niin mikä mieli siinä sitten on?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset